torstai 22. elokuuta 2013

Meille tuli tänään syksy! Kun isompi poika lähti kerhoilemaan ja pienempi päätti ottaa aamutorkut, oli äipällä aikaa pistää tuulemaan ja vaihtaa kesähöttöverhojen tilalle syysverhot ja muutenkin vähän järjestellä...

 
Keittiöön raahasin lipaston jonka jo monesti oon ajatellut heittää kaatikselle. Sinnikkäästi se kuitenkin aina jämähtää johonkin nurkkaan ja kaipaa edelleen niitä uusia nuppeja, joita jo jokusen hetken oon tuumannu ostavani...  Keittiön verhoiksi valikoitui kymmenen vuotta kaapissa lojuneet Marimekon verhot, jotka joskus sain mummolta kun elin jotain mustakautta.... Jokohan jo huomenna oon niitä vaihtamassa pois...??
 

Meillä naapurit pitää meidät leivän syrjässä kiinni. Harva se päivä soi ovikello- ja joku tuo tuoretta pullaa tai leipää. Ihan parasta! (...ehkä ne on kuullu että tämä emäntä ei oo mikään häävi leipuri??:D ). Eilen saatiin kassillinen omppuja, mehua- ja omenahilloa. Nyt leijailee ihana omenan tuoksu kun ripottelin omppuja vähän joka vadille odottelemaan että niitä käytetään palloina, soittimina, kulkuvälineinä, rakennuspalikoina ehkä pari kerkee suuhunkin;)

 
Oon muuten huomannut että kolmas luokkalaiset esittää hirveen hankalia kysymyksiä. Viimeisin oli että " Mikä on ikkunaluukku?". Miten sen voi selittää silleen järkevästi että lapsi ymmärtää... Onneks on google keksitty! Mitenkähän ennenvanhaan vanhemmat on selvinny ilman googlee ja wikipediaa....
 
 Sadonkerjuu- öh, eiku sadonkorjuu terkuin: Sarppa

tiistai 20. elokuuta 2013

Huhuuuuuu!

Pitkästä aikaa täällä! Kärsin pienestä inspiraation ja ajan puutteesta sekä ehkä myös saamattomuudesta;) Tiedättekö, kaksi viikkoa äitiyslomaa jäljellä! Onneksi rupean vielä kesälomailemaan pariksi viikoksi niin saan vielä "lorvia" kotosalla vähän pidempään..



Ei ole mitään mukavempaa kun ennenaikaiset joululahjat! Sain rakkaalta ystävältä täydennystä Satumetsä- kokoelmiini. Kiitos ihanainen! Olin enemmän kuin ällikällä lyöty! Satumetsä-mukista aamukahvi maistuu parhaalta- ja siihen sitä mahtuukin melkein puoli litraa;)
 
 
 
Olen myös ruennut viljelijäksi! Viljelen nykyään papuja... tai pitäisikö sanoa papua- siis yhtä sellaista palkoa... Laihat on papukeitot meijän perheessä...
 

 
Tässä se papu nyt sitten on. Sillä on kaveri tuossa vieressä, mutta se ei oo kasvanu yhtää...
 
 
Pottakoulu meillä jatkuu edelleen. Laattaleevi kommeluksen jälkeen ei olla sotkettu yleisiä paikkoja mutta...tänään vahinko osui tuohon "jokaisen lapsiperheen järkiostokselle"- vaalealle sohvalle- ja se oli se kiinteämpi versio...  Toinen kaveri taas liukuu imurina pitkin lattioita ja laittaa kaikki aarteet suuhun mitä sattuu löytämään. Suusta on pelastettu erinäisiä leluautojen osia ja pikku eläimiä (ei siis oikeita eläimiä)...En tiedä miten romut onnistuu löytämään tiensä lattialle, vaikka imuroin kolme kertaa päivässä ja sillä välillä konttaan lattioita kilpaa toisen kanssa että kaikki pikkutavarat olisivat jossain pöydän korkeudella..


 
Ruusutarhassa kukkii vielä ja suuresti! Uusi vaaleanpunainen ruusu on viimein tehtaillut kukkia, ja niitä kyllä kannatti odottaa. Pieni kirvaongelma iski tähän kaunokaiseen, mutta taisin saada niistä pirulaisista erävoiton!
 
 
Tänään kävelyllä minua ja kaksi vuotiasta poikaani vastaan tuli poika jolla oli värjätty,kirkkaan punainen pystytukka. Poikani hymyili leveästi osoitti poikaa ja tokaisi kirkkaalla lapsen äänellä että "KANA!". Vilkaisin poikaa ja huomasin ilmeestä että epäselväksi ei jäänyt hänellekkään ketä tuo taapero tarkoitti. Silloin minä repesin ja kikattelin koko matkan kauppaan. Tilanne ei ollut pelastettavissa.. Onneksi punatukkainen poika ei vaikuttanut loukkaantuneelta vaan itsekkin huvittuneelta.


 
Tähän hampaattomaan höhötykseen lopetan tämän illan tuumailut ja myös toivotan hymyn myötä tervetulleeksi uuden lukijan:D